On luonnollista, että paikallinen koruteollisuus ammentaa aiheita perinteistä, tarinoista, vanhoista uskomuksista, näin myös Suomessa. Korun henkilökohtainen ja tunteisiin liittyvä merkitys korostuu kuunnellessani vanhemman korunkäyttäjän kertomuksia kaikista elämänsä aikana omistamistaan koruista. Jokaisella korulla on tarinansa, antajansa, ajankohtansa ja paikkansa, josta se on hankittu (joka useimmiten liittyy matkusteluun Euroopan suurimmissa kaupungeissa). Jokaisella korulla on oma tilaisuutensa, jossa sitä käytetään ja oma paikkansa sen säilytykseen. Jokainen yksityiskohta korun historiassa on merkitsevä. (Talvitie2014)

Koruteollisuuden muutokset

Työn hinnan noustessa Euroopassa ja varsinkin länsimaissa, monet koruja valmistavat yritykset ovat siirtäneet tuotteidensa valmistuksen halvan työvoiman maihin, kuten Kiinaan ja Intiaan. Suurille, kansainvälisille brändeille tämä on mahdollista, koska asiakkaat ostavat tuotteissa pääasiassa arvokkaita materiaaleja kuten kultaa ja timantteja, sekä kyseisen brändin tuomaa imagoa. Ostajaa ei välttämättä kiinnosta, millaisissa oloissa korut ovat tehty tai kuinka paljon koruntekijälle on maksettu palkkaa.

Korut ja suomalainen historia

Kultasepän ammatti saapui Suomeen jo esihistoriallisina aikoina, jolloin seppiä pestattiin valmistamaan aseita ja henkilökohtaisia koristeita isännilleen. Esimerkiksi Kalevala-korujen jäännöksiä on löydetty jo rautakaudelta. Kultasepäntaidot saapuivat Suomeen ensin lännestä lähinnä ruotsalaisen kautta, sitten idästä venäläisten tuomana. Turkuun varhaisimmat käsityöläiset saapuivat Hansa-kaupungeista ja toivat mukanaan saksalaisen korkean laatukäsityksen ja tarkkuuden. Kultasepäntaidon Venäjältä Suomeen tuoneista kultasepistä nimekkäimpiä ovat Carl Blank, Alexander Tillander, Carl Fabergé ja Oscar Pihl. Näistä esimerkiksi Tillanderin liikkeet yhä vielä edustavat suomalaisille korkean laadun koruja. Kultasepänalan liikkeet lisääntyivät 1800-luvun lopulla ja varsinaisten korujen lisäksi liikkeisiin tuli mukaan myös kellot ja kellosepäntyöt. Kultaseppäkoulu perustettiin Helsinkiin 1938. Läpimurto suomalaisessa koru- ja hopea muotoilussa tapahtui toisen maailman sodan jälkeen, kun Suomi muutenkin alkoi päästä jaloilleen. 1950-luvulla maailmalla järjestetyissä erilaisissa näyttelyissä ja triennaaleissa esimerkiksi Bertel Gardberg, Börje Rajalin, Elis Kauppi ja Eero Rislakki olivat tekijöitä, jotka yhdistetään 1950-luvun lopulla alkaneeseen funktionaali-en muotokielen menestykseen. Myöhemmin myös Kaija Aarikka loi kaiken kansan korumalliston puuhelmistä. Tunnetuin ja suurin suomalainen korubrändi nykyään on Kalevala Koru. Se on merkittävä osa suomalaista korukulttuuria ja sen menestystarinoita. Se on naisten 1930-luvulla perustama yritys, joka aloitti toimintansa valmistamalla ja myymällä historiallisia koruja. Kalevala Koru myös pelasti toisen suomalaisen koruikonin, Lapponia korun talousvaikeuksien keskeltä.

Suomalainen koruteollisuus